Millä luokka-asteella Kumon Japanese J -oppimateriaali on?
Kumon Japanese J vastaa lukion ensimmäistä vuotta.
Kumonilla on ryhmä nimeltä "J Friends" oppilaille, jotka ovat suorittaneet J-materiaalit, ja tämä materiaali on virstanpylväs. Lisäksi, jos olet suorittanut tämän materiaalin yläasteen ensimmäisenä vuonna, voit saada palkinnon "Highly Advanced Learner".
Millainen materiaali on Kumon Japanese J?
Kumon Japanin A:sta I:een jokainen materiaali oli jaettu I ja II:een, ja yhden aakkoston kirjaimen etenemiseen tarvittiin 400 tulostetta; Kumon Japanin J:stä lähtien ei ole enää erillisiä I ja II -materiaaleja, ja kukin aakkosto sisältää 200 tulostetta.
Tarkistetaan nyt Kumon J -materiaalien viralliset tiedot.
Ne muodostavat vankan perustan uudelle oppimisvaiheelle: "Kriittinen lukeminen aineiston tutkimisen pohjalta". Hankitaan kyky hahmottaa tarkasti kirjoittajan (kriitikon) näkökulma ja viitekehysalueet suhteessa lähdetekstiin. Harjoitellaan taitoa tiivistää väitteitä jne. ja samalla lainata lähdetekstejä tarkasti.
I-aineisto on kirjoitettu nykyajan japaniksi, mutta J-aineisto sisältää aineistoa muinaisista japanilaisista teksteistä. Selityksissä ei kuitenkaan keskitytä niinkään muinaisen tekstin sanastoon ja kielioppiin vaan enemmän kriittisen lukutaidon kehittämiseen tarkastelemalla muinaisia tekstejä "materiaaliteksteinä".
J-aineistossa on monia yllättävinä pidettyjä elementtejä.
Merkittävin aihe on se, että tekstien genre on muuttunut modernista kobuniksi.
Vaikka kobun on samaa japania kuin moderni japani, se ei ole sellaista tekstiä, jota kuka tahansa japania osaava voi lukea. Vaikka pitäisit kuinka paljon lukemisesta, on epätodennäköistä, että pystyt lukemaan Genjin tarinan tai Tyynyn kirjan alkuperäistekstejä. Vaikka sanojen merkitykset ja oletettu tietämys ovat nykymaailman jatkeena, niissä on varsin suuria eroja. Jos olet joskus opetellut ulkoa sanoja muinaisista teksteistä, olet varmasti huomannut, että kyseessä on täysin erilainen kieli.
J-tekstien tekstit ovat erilaisia ja vaikeampia kuin I-tekstien tekstit.
On myös tärkeää huomata, että missään kohdassa ei ole sellaista kohtaa, jossa sinun pitäisi opetella ulkoa antiikin sanastoa.
Useimmissa tapauksissa Kumon on ensimmäinen kerta, kun J-materiaalia opiskelevat lapset lukevat vakavasti otettavaa kobunia. Kun opiskellaan uutta kieltä, olipa kyse sitten englannista tai japanista, on tavallista aloittaa yksinkertaisilla sanoilla ja lauseilla ja nostaa vaikeustasoa vähitellen. Sen sijaan, että aloitettaisiin vähemmän vaikeista kohdista, J-oppikirjassa kuitenkin esitetään nykyaikaisia käännöksiä samaan aikaan kobunin kanssa.
Joidenkin mielestä tämä on kobunin opiskelulle ominaisempaa kuin kobunille. On totta, että harvat opiskelijat aloittavat kobunin opiskelun sanoja ulkoa opettelemalla. Koululuokissa lähestymistapa on kuitenkin usein se, että jokainen lause käännetään nykykielelle. Käännösprosessissa selitetään sanastoa ja kielioppia, ja luetun ymmärtäminen ja tiedonhankinta etenevät pikkuhiljaa. Koska kyseessä eivät ole täysin erilaiset kielet, voidaan sanoa, että lukemalla oppiminen on oikeaoppinen oppimismenetelmä.
Kumon menee tästä vielä askeleen pidemmälle ja käsittelee useita kappaleita varhaisesta aineistosta. On hyvin vaikeaa antaa lapsille mahdollisuus lukea paljon muinaisia tekstejä, ja toisin kuin nykyaikaisissa kirjoissa, on epätodennäköistä, että he kiinnostuisivat tästä alasta, mutta Kumon J -materiaaleissa voi lukea koko joukon kuuluisia muinaisia tekstejä. Tämä muinaisten tekstien lukemisen määrä on Kumonin muinaisten tekstien tärkeä ominaisuus.
Kumon laittaa oppilaat lukemaan paljon muinaisia tekstejä opintojensa alusta lähtien.
Miksi Kumon Kokumon -järjestelmässä on siis mahdollista käsitellä suuri määrä tekstejä heti muinaisjapanin kielen opiskelun alusta alkaen? Syy on I-aineeseen asti kehittyneissä luetun ymmärtämisen taidoissa.
Sanaston ja kieliopin erojen lisäksi muinaisten tekstien lukemisessa on toinenkin suuri este. Se on kulttuurierot. Vaikka tekstin merkityksen ymmärtäisi, ympäristö, jossa ihmiset elivät, ja olosuhteet, joihin he joutuivat tuhat vuotta sitten, ovat täysin erilaiset kuin tuhat vuotta sitten. Aikakaudella, jolloin voimme olla yhteydessä ihmisiin kaikkialla maailmassa matkapuhelinten välityksellä, emme voi mitenkään helposti ymmärtää ihmisiä, jotka viestivät tunteistaan waka-runouden avulla.
Siksi on yleensä käytettävä enemmän energiaa kulttuuritaustan ymmärtämiseen kuin itse tekstin lukemiseen. Monissa tapauksissa jopa koulun oppitunneilla käytetään enemmän aikaa taustaan kuin itse tekstin merkitykseen. Moni on kokenut, että tunnin oppitunti voi olla ohi jo yhden sivun tekstin jälkeen.
Ne, jotka ovat opiskelleet Kumon-materiaaleja tähän asti, ovat kuitenkin tottuneet tällaiseen erilaisuuteen tähän mennessä. Vaikka itse muinaiset tekstit eivät ole toistaiseksi esiintyneet Kumon-materiaaleissa, lapsesi on kuitenkin päässyt näin pitkälle lukemalla tekstejä, joiden lukemisen "vaikeusaste" on kullakin alalla, kuten luonnontieteissä ja kirjallisuudessa, ainutlaatuinen.
Muinaisten tekstien lukemisen "vaikeutta", eri taustoista tulevien ihmisten kirjoittamien tekstien lukemista, on siis käsitelty jo laajasti oppimateriaalissa tähän asti. Kyse ei siis ole siitä, että se olisi "helppoa", vaan näiden tekstien lukeminen ja ymmärtäminen vaikeuksineen on jotain, mitä olemme tehneet ennenkin.
Ole tietoinen J-materiaalin yllätyksellisyydestä ja varaudu siihen
Edellä esitetyn perusteella vanhempien tulisi suhtautua siihen, että he eivät tee tarpeettoman suurta numeroa siitä, että he ovat alkaneet työskennellä muinaisten tekstien kanssa.
Vanhempien näkökulmasta he ovat yllättyneitä siitä, että muinaisia tekstejä on yhtäkkiä ilmestynyt. Kun yhtäkkiä esitetään suuri määrä tekstiä ilman sanaston ja kieliopin ulkoa opettelua, jopa Kumon-opetusta J-oppimateriaaliin asti jatkaneiden perheiden vanhemmat voivat olla yllättävän järkyttyneitä. Joillakin vanhemmilla saattaa olla houkutus antaa lisää Kumon-materiaaleja, koska he ajattelevat, että tämä voi yhtäkkiä olla liikaa työtä, ja jotkut saattavat jopa epäillä itse Kumonin japanin kieltä.
Tämä pätee erityisesti, jos vanhemmat aikovat osallistua pääsykokeeseen. Loppujen lopuksi yläasteen ja lukion kokeisiin ei periaatteessa kuulu muinaista japania. On myös kiistatonta, että antiikin ja kiinan kirjallisuus on ala, jolla on vähän mahdollisuuksia käyttää sitä muissa tilanteissa kuin kokeissa. Olipa se miten tahansa, vanhemmat ovat vähemmän motivoituneita kuin silloin, kun he keskittyivät pääasiassa nykyaikaisiin teksteihin. Heidän on helppo siirtyä muihin oppimateriaaleihin, kun heillä ei ole enää kiirettä siirtyä eteenpäin.
Tähän mennessä on kuitenkin selitetty, että lapset eivät ole niin samanlaisia kuin vanhemmat luulevat. Lapsille, joille on kehittynyt sietokyky erilaisia tekstejä kohtaan, vanhojen tekstien lukeminen voi olla vaikeaa, mutta vaikeus itsessään ei ole tuntematonta aluetta.
Ja muinainen ja kiinalainen kirjallisuus on yksi vähiten rasittavista aineista yliopistojen pääsykokeissa. Ne voivat olla hankalia oppiaineita, jos aliarvioi niitä, koska ne ovat japanilaisia, tai jos ei ole hyvä niissä, mutta kun niihin tottuu, niitä voi käyttää aseena jo varhaisessa vaiheessa. Kokeissa vaaditaan usein tekstien tuntemusta ja ymmärtämistä, eikä kobun oppiaineessa useinkaan vaadita kykyä ajatella ja soveltaa itseään. Kumonissa painotetaan perusasioita kaikissa oppiaineissa, joten se on oppiaine, joka sopii hyvin yhteen.
J-aineissa käsitellään vanhoja tekstejä, mutta lapsi on saanut valmiudet selviytyä niistä. Tämän tunnistaen vanhempien tulisi tarkkailla lapsensa ponnisteluja, jotta he eivät joutuisi epäilyksen alaisiksi.